LASTEN JA NUORTEN YLEISIMPIÄ ONGELMIA

Mielenterveysongelmat ovat samanlaisia sairauksia kuin muutkin sairaudet. Niihin on saatavilla hoitoa, ja niistä voi parantua. Niitä ei tarvitse hävetä eikä pelätä. Eriasteisia häiriöitä ja kriisitilanteita voi tulla kenelle tahansa, itselle, perheenjäsille tai ystäville. Kriisitilanteet vaativat asioiden läpikäyntiä ammattihenkilöiden kanssa. Vertaistuki eli puhuminen samankaltaisia asioita kokeneen henkilön kanssa voi auttaa vaikeassa tilanteessa.

Klikkaamalla alleviivattua aihetta ohjelma avautuu uuteen ikkunaan. Sulkemalla ikkunan pääset takaisin tälle sivulle.

Ahdistus ja pelko

Mielenterveyshäiriöihin luettavia ahdistus-ja pelkotiloja on jossakin elämän vaiheessa jopa yli kymmenellä prosentilla väestöstä. Lievemmistä oireista kärsivät vielä useammat. Ahdistus voi liittyä vaikeaan elämäntilanteeseen ja helpottua tilanteen korjaantuessa. Toimintakykyä rajoittava, pitkään jatkuva ahdistus vaatii ammattilaisen arviota ja hoitoa.

Määräkohtainen pelko (fobia) on tiettyyn tilanteeseen tai kohteeseen kohdistuva liiallinen ja epärealistinen pelkotila. Tavallisimpia kohteita ovat korkeat paikat, ukkonen, veren näkeminen, pistokset tai rokotukset, suljetut paikat, hissit, lentäminen, lian aiheuttama bakteeripelko ja lapsilla erityisesti voimakkaat äänet ja oudot vaatteet. Voimakas pelkoreaktio voi aiheuttaa ahdistuskohtauksen, verta pelkäävälle pyörtymisen ja lapsella itkun, raivokohtauksen, jähmettymisen tai tarrautumisen. Voimakkaat pelot voivat jatkua läpi elämän ilman asianmukaista hoitoa.

Masennus ja mielialavaihtelut

Masennus ja mielialan vaihtelut ovat nuoruuden keskeisimpiä oireita. Tilapäinen masennus ja mielipaha liittyvät yleensä ohimeneviin elämän vastoinkäymisiin. Oireet eivät vaikuta toimintakykyyn eikä kehitykseen. Vakavampi masennus, jonka oireina on passiivisuus, vetäytyminen ikätoverikontakteista, elämänilon menetys, aikaisemmin iloa tuottavista asioista luopuminen, toimintakyvyn muutokset, univaikeudet ja itsetuhoisuus vaativat ammatillista apua.

Käytöshäiriöt

Aggressiivisuus, toisen omaisuuden tuhoaminen, vilpillisyys ja sääntöjen rikkominen ovat käytöshäiriöisen lapsen ja nuoren toistuvia oireita. Aggressiivisuus voi ilmetä toisten uhkailuna, pelotteluna, tappeluiden aloittamisena, koulukiusaamisena, julmuutena ihmisiä ja eläimiä kohtaan, varasteluna ja seksuaaliseen käytökseen pakottamisena. Jos käytöshäiriö on reaktio perheen tai ympäristön tilapäiseen stressiin ja lapsi tai nuori oireilee vain lievästi, voi tilanne korjaantua ilman hoitoakin. Vaikeammat käytöshäiriöt ovat pitkään kestäviä ja vähitellen pahenevia ja voivat johtaa rikollisuuteen ja aikuisena puhkeaviin psyykkisiin sairauksiin. (Lue myös.)

Itsetuhoisuus

Itsetuhoisuus (suicidaalisuus) tarkoittaa vakavuusasteeltaan suuresti vaihtelevia tekoja, jotka välillisesti tai välittömästi uhkaavat lapsen tai nuoren terveyttä. Itsemurha-ajatukset ja uhkailut ovat lapsilla ja nuorilla huomattavasti yleisempiä kuin itsemurhayritykset. Stressaava ja vaikea elämäntilanne, kuten läheisen ihmisen menetys, seurustelusuhteen katkeaminen, kouluongelmat, ristiriidat vanhempien kanssa, päihteiden käyttö, aiempi itsetuhokäyttäytyminen, kavereiden itsetuhokäyttäytyminen, valtaväestöstä poikkeava seksuaalinen käyttäytyminen ja seksuaalinen tai muu väkivalta voivat johtaa itsetuhoiseen käyttäytymiseen. (Lue myös.)

Kouluongelmat

Kun koulunkäyntiin liittyvät vaikeudet heikentävät lapsen toimintakykyä, haittaavat jokapäiväisiä toimintoja ja uhkaavat kehitystä on aihetta keskustella oireista opettajan tai terveydenhoitajan kanssa. Koululaisen odotetaan pystyvän keskittymään opetustuokioihin. Esimerkiksi tarkkaavaisuushäiriöistä kärsivällä on vaikeuksia yksityiskohtien huomioimisessa ja hän tekee huolimattomuusvirheitä, keskittyminen tehtäviin ja niiden aloittaminen on vaikeaa. Hän välttelee tehtävien tekoa ja uupuu helposti sekä häiriintyy tehtävissään.

Nuori tarvitsee vanhempiensa tukea ja kannustusta koulunkäyntinsä onnistumiseksi parhaalla mahdollisella tavalla. Luvattomiin poissaoloihin, oppimisvaikeuksiin, häiritsevään käytökseen, haluttomuuteen opiskella ja muihin kouluongelmiin on puututtava ajoissa. Vaikeudet koulussa voivat altistaa vaikeuksille myöhemmin elämässä. Aina ongelmat eivät tule esille, vaan nuori voi olla kiltti ja hiljainen menestyjä, mutta taustalla voi olla selvittämistä vaativia ongelmia. (Lue lisää.)

Syömisongelmat

Syömishäiriöitä ovat laihuushäiriö (anorexia nervosa) ja ahmimishäiriö (bulimia). Ne ovat vakavia kehon ja mielen sairaustiloja, jotka ilmenevät häiriöinä suhteessa ruokaan, painoon ja kehonkuvaan muodostaen vakavan uhkan terveydelle ja toimintakyvylle.

Anorexian ulkoisena oireena on vakava alipaino liian vähäisen syömisen seurauksena. Luurankomaisesta laihuudesta riippumatta nuori pelkää lihomista ja näkee itsensä lihavana. Tytöillä kuukautiset jäävät usein pois rajun laihtumisen seurauksena.

Bulimiaa sairastava ahmii toistuvasti suuria määriä ruokaa ja kompensoi ylisyömisen lihottavaa vaikutusta oksentamalla, käyttämällä ulostus- ja nesteenpoistolääkkeitä ja liikkumalla pakonomaisesti. Kehonkuvansa hän kokee vastenmielisenä.

Syömishäiriöihin puuttuminen varhaisessa vaiheessa on hoidon ennusteen kannalta tärkeää. (Lue myös.)

Vuorovaikutuksen ongelmat

Jo vastasyntyneellä on kyky ja tarve olla vuorovaikutuksessa. Varhaisessa vuorovaikutuksessa vauva saa käsityksen omasta itsestään ja muista ihmisistä huomioimalla miten häntä kohdellaan ja miten hän itse vaikuttaa heihin. Tämä malli on pohja myöhemmille vuorovaikutustilanteille. Vauvan tarpeisiin vastaaminen johdonmukaisesti, pysyvien ihmissuhteiden säilyminen ja toistuvat tutut arkirutiinit (uni, ruoka, puhtaus, ulkoilu) auttavat lasta perusturvallisuuden syntymisessä ja ovat alkua hyvälle itsetunnolle, minäkuvalle ja empatiakyvylle.

Kun lapsella on riittävä perusturva, hän kykenee tutkimaan ympäristöään, leikkimään ja oppimaan uutta. Lapsi oppii myös hakemaan ja vastaanottamaan hoivaa ja tukea sitä tarvitessaan. Jos lapsen tarpeet laiminlyödään jatkuvasti tai niihin vastataan hyvin sattumanvaraisesti ja arvaamattomasti, lapsen on vaikea oppia luottamaan. Rakkaus, hyväksyntä ja turvalliset rajat ovat edellytys varhaisvuosien hyvälle kasvulle.

Traumaattiset kokemukset

Äkillinen, tavallisesta elämänkulusta poikkeava tilanne, kuten läheisen äkillinen kuolema, vakava sairastuminen, vammautuminen, väkivallan tai hyväksikäytön uhriksi joutuminen, läheltä-piti tilanteen tai vakavan onnettomuuden silminnäkijäksi joutuminen laukaisevat traumaattisen kriisin. Myös useat samanaikaiset muutokset tai koskettavat kokemukset voivat aiheuttaa stressi-reaktion tai aktivoida aiemmin tapahtuneen, käsittelemättä jääneen kriisin.

Trauman vaikutukset voivat ilmetä ruummiillisina oireina, vetäytymisenä yksinäisyyteen tai psyykkisinä oireina. Trauman läpikäyminen ammattiauttajan kanssa ehkäisee myöhempiä traumaperäisiä mielenterveyden häiriöitä ja antaa valmiuksia käsitellä eteen tulevia menetyksiä ja muita vaikeita tilanteita.

Lapsi ja nuori reagoivat kuolemaan ja menetyksiin ikäkauden kehityksen mukaisesti ja lisäksi vielä yksilöllisesti. Keskusteleminen ikäkaudelle sopivalla tavalla rehellisesti ja totuudenmukaisesti auttaa vaikeiden asioiden läpikäymistä.

Psykosomattinen oireilu

Psyykkinen paine voi aiheuttaa oireita, joille ei löydy somaattista tai lääketieteellistä selitystä. Oireet voivat tuntua päänsärkynä, kuumeiluna, vatsakipuna, väsymyksenä, iho-oireina tai erilaisina kiputiloina. Oireet voivat olla merkkejä tunne-elämän ongelmista, vaikeudesta kohdata ja käsitellä tunteita. (Lue lisää.)

Somaattisen sairauden aiheuttama kuormitus

Lapsen ja nuoren sairastuminen pitkäaikaissairauteen kuormittaa henkisesti lasta itseään, perhettä ja lähiympäristöä. Koko perhe tarvitsee tietoa ja tukea, jota saa hoitavalta taholta sekä potilas- ja omaisjärjestöiltä. Sairastuneen on saatava itseään koskevaa, ikänsä ja kehitystasonsa mukaista tietoa sairaudesta. Tietoa ja tukea on annettava myös leikki- tai koulukavereille. Tärkeää on sairastuneen kohdalla, että hänen elämänsä jatkuisi mahdollisimman normaalina, eikä hän kokisi joutuvansa sairauden vuoksi jollakin tavalla erityisasemaan.

Päihteiden käyttö

Vanhempien oma esimerkki ja suhtautuminen alkoholiin on merkittävä nuorten alkoholin käyttöön vaikuttava tekijä. Runsas alkoholin käyttö aiheuttaa turvattomuuden tunteita ja pelkoa perheenjäsenille. Nuoren elimistö reagoi päihteille herkästi, aiheuttaen mm. hormonaalisia muutoksia, alkoholimyrkytyksiä ja vakavia haima- ja maksasairauksia. Päihteet altistavat myös onnettomuuksille ja väkivallan uhriksi joutumiselle.

Nuoret

Vanhempien alkoholinkäyttö